maanantai 19. tammikuuta 2015

Ale.

Nyt on taas se aika vuodesta, jota oottelen aina yhtä täpinöissäni. Jokapaikassa kaupat tyhjentävät talven (joulun) jälkeen jääneet varusteet ja haluavat niistä pikaisesti eroon. Se on ALE, SALE, REA, CLEARANCE, TALVIALE, VÄLIPÄIVÄALE, FINAL SALE, LOPPUUNMYYNTI.. U name it. Ja parhaat prosentit jäävät niille, jotka tyytyvät siihen mitä muiden jäljiltä jää jäljelle. Niinku mulle. Ostan muksuille aina seuraavan talven kamppeet näistä viimeisistä alennusmyynneistä. 

Ne ketkä lähipiiristä mut tuntevat, olen kova molon perään. *tsihh että taas naurattaa tuo merkki*
Olen ostellut lapsille nyt kahtena talvena jo Molo Kidsin, tuon tanskalaisen lastenvaatemerkin, talvihaalarit. Ei niistä nyt täysin positiivista hehkutusta voi antaa, mutta merkkiuskollisena olen pysynyt pettymyksistä huolimatta. 



Meiltä on tähän mennessä löytynyt Polariksen Rainbow, Pyxiksen Panther, Polariksen Ski Resort ja Polariksen Rabbit. Rukkasetkin hankin ensimmäisten pukujen kanssa samaan sarjaan, mutta tuli todettua etteivät kestä kulutusta eikä pidä viluisia sormia lämpiminä. Hanskoissa ollaan siis pysytelty ihan muissa merkeissä. Sen sijaan hattuja löytyy, sisävaatteita löytyy, myös välikausivaatteita Mololta. 


                                                                                    







Tässäpä olis meidän muksujen ens talven haalarit: Space Neon ja Pink Rose. Molemmat tuntuvat olevan neon-värejä, joten näkyypähän täällä kaupungin kaduilla kunnolla. Molo Kidsin talvihaalareissa on muuten myös aivan ykköset heijastimet ja näkyvyys on niidenkin ansiosta ensiluokkaa!

Nämä pipot piti myös hankkia, koska tykkään samistella (ihan mun oma henk koht fiksaatio..).


Meillä tällaiset hamstrattuna. Tämähän ei suinkaan ole pelkkä äidin harrastus. Lastenvaatteisiin on helppo hurahtaa, mikäli on vähänkään esteetikko. Meidän muksut ovat myös innoissaan kauniista ja uusista vaatteista, siksi on myös ilo niitä heille hankkia. 

Näinpä pärähti käyntiin, vanhaan tuttuun tapaan. Ensikertaan!

Pähh. EDIT: Metsola olikin myynyt Space Neonin nenäni edestä. Siitä syystä meille ei siis tulekaan Space Neonia ensi talveksi, vaan vaihtariksi jouduttiin tyytymään Blue Danubeen. Poju ei onneksi ollut moksiskaan. Äitikin on ihan tyytyväinen, loppujen lopuksi. Hassua, että verkkokaupat sekoilee tuollalailla. Myydään tuote kahteen kertaan. Hmph.


*Mini

Aloitus.

Tänään sen teen taas. Aloitan tämän blogin uudelleen. Bloggaamiseen on tullut pidettyä pitkä tauko. Tauko on tehnyt hyvää, mutta nyt koen, että on aika siirtyä taas asteittain kirjoittamaan tätä sähköistä päiväkirjaa. Mikäli olet nyt eksynyt tänne blogiini ja luet näitä sanoja, haluan kertoa itsestäni sen verran, että olen kolmenkympin rajapyykin ylittänyt, kahden lapsen äiti ja muotoilualan opiskelija.

En ole rajannut ja kategorioinut blogiani mihinkään raameihin. Raamit ahdistaa ja tukahduttaa luovuuden. Otsikko kertoo mielestäni kaiken oleellisen. Olen oman onneni seppä, niinkuin kaikki muutkin teistä..








Näillä.



*Mini